POLIISI

Ensinnäkin ympäristö- ja eläinaktivistien olisi mietittävä suhtautumistaan poliisiin, ja kaipaisimme erityisesti kriittisempää suhtautumista. Maailma on täynnä esimerkkejä poliisin väärinkäytöksistä (jotka ovat poliisille ominaista arkikäyttäytymistä) väkivaltaisuus, pahoinpitelyt, seksistisyys, rasismi, oman edun ajaminen, huumekauppoja jne, mutta näitä tuskin on tarpeen ruveta esittämään eikä tämä ole aivan pointtimmekaan, vaan olisi katsottava koko poliisin roolia järjestelmässä  näin  muutosliikkeen näkökulmasta 

Eläinten vapautusliikkeenä törmäämme poliisiin heidän suojellessaan “laillista elinkeinoa”. Mutta onko tässä koko kuva: me vaatimassa turkistarhauksen ym. lakkauttamista ja poliisi on vain siinä välissä välttämättömänä pahana, työläinen univormussa vain työtään tekemässä, lakia ja järjestystä valvomassa? 

Vaatimalla yhteiskunnallista muutosta ja loppua riistolle olemme uhka kahdelle yhteiskuntamme perustekijälle, jotka ovat riiston takana. Toinen näistä on talouselämä ja toinen poliittiset valtarakenteet. Emme haluaisi toistaa itseämme, mutta tätä asiaa ei voi liikaa korostaa: on nähtävä riiston takana vaikuttavat syyt ja puututtava niitä synnyttäviin rakenteisiin (mikä ei tietenkään ole kovin helppoa). 

Emme pysty lopettamaan eläinten ja luonnon riistoa, joka on erottamaton osa järjestelmän taloutta (“Suomi elää metsästä”, “Suomi on turkistarhauksen kärkimaita” jne.), emme myöskään pysty saavuttamaan ihmisten sorron lopettamista ja vapautta reformistisin keinoin nykyjärjestelmän puitteissa. Harvainvalta (“demokratia”), jonka talous perustuu jatkuvaan kasvuun, omaa kuitenkin täysin eri arvot kuin mitä me vaadimme, eikä se tule antamaan periksi saavutettuja etujaan, asemiaan ja tulonlähteitään. 

Joten kun me toimimme saavuttaaksemme päämäärämme, vastaavat valtaapitävät omilla aseillaan. Heidän aseinaan toimivat lait, poliisi ja viime kädessä armeija. Poliisi on osa poliittista ja taloudellista valtaa. Se on luotu valvomaan vallanpitäjien etuja, turvaamaan niiden asema ja kontrolloimaan niitä uhkaavia tekijöitä. 

Jos pidämme kiinni kokonaisvaltaisuudesta, jos näemme tarpeen laajapohjaiselle vallankumoukselliselle liikkeelle, päämääränään yhteiskunnan uudelleenrakennus, jossa otetaan huomioon ympäristö ja sen moninaisuus omana arvonaan, elämän jatkuvuus, ihmisten tasa-arvo ja vapaus, talouselämän järjestäminen eettiset arvot huomioiden, ja tässä muutoksessa eläinten vapautusliike sen yhtenä osana. Onko tässä päämäärässämme poliisi tarpeellinen, säilyttämisen arvoinen instituutio? Olemmeko kykeneviä hajauttamaan vallan, päättämään asiamme ja hoitamaan ongelmamme itse ilman pakottavaa valtion väkivaltakoneistoa, hallituksia, armeijaa ja poliisia, mikä on aina ollut esim. anarkistisen ajattelun lähtökohta? 

Kuten muunkin yhteiskunnan suhteen, myös poliisin osalta pitäisi hahmottaa jonkunlaista kuvaa mihin se on menossa. EU:n alueella poliisit yhtenäistyy, niiden välinen yhteistyö, tietojen vaihto, yhteisten metodien ja tekniikan kehittäminen tiivistyy. Tästä on jo osoituksena Suomen poliisin yhä etenevä militarisoituminen, aseistus ym. välineistö tulee yhä raaemmaksi, erikoisyksiköt ja mellakkajoukot, jotka on hakenut oppinsa ulkomailta. Poliisit vaativat jatkuvasti yhä laajempia toimintavapauksia, ja muutenkin järjestelmän kontrolli ihmisistä lisääntyy’. 

Huomattavaa on myös kuka valvoo poliisia. Onhan meillä oikeusasiamies jonka tehtävä on valvoa viranomaisia, mutta parhaimmillaankin sen toiminta on erittäin hidastaja pystyy puuttumaan ehkä joihinkin yksittäisiin tapauksiin, ja yksityisten ihmisten mahdollisuudet poliisia vastaan (esim. joissakin näissä “väärinkäytös” tapauksissa) on erittäin olemattomat. Käytännössä poliisi valvookin itse itseään, jo siitä lähtien ketä poliisiin otetaan (eikä sinne taatusti haluta idealistisia “poliisi on ihmistä varten” -tyyppejä), pahin tässä suhteessa on ehkä suojelupoliisi, joka käytännössä on kaiken valvonnan yläpuolella 

Useimmat vierastaa “kovaa” kielenkäyttöä, esim. vihollinen ja taistelu, ehkä perustellustikin, liike kuitenkin tarvitsee herätystä poliisin suhteen ja “kriittinen suhtautuminen” ei vielä riitä. Poliisi kulkee käsi kädessä riistoteollisuuden kanssa ja tekee kaikkensa estääkseen vapautuksen toteutumisen, eikä pyytele anteeksi toimiaan tai sanomisiaan, eikä meidänkään pidä. Poliisi on nähtävä vihollisena, ja siihen on asennoiduttava kuin viholliseen. 

Toiseksi (suoran toiminnan) aktivistien on tiedettävä miten välttää poliisia, eli on tiedettävä niiden käyttämistä tutkimusmenetelmistä ja oman turvallisuuden vuoksi myös otettava ne huomioon iskuja suunnitellessa ja tehdessä. 
 

Käytä aina hanskoja jotka hävität keikan jälkeen. Kengänjäljet saa uskomattomistakin paikoista ja samoja jälkiä ei kannata jättää useammalle iskupaikalle, eikä tietenkään ottaa riskiä että käytetyt kengät löytyy kotoasi. Joten kengät kannattaa pitää kertakäyttö tavarana, käytä vanhoja jotka voit hävittää tai halpoja jotka voi viedä kirpputorille tms. Vaatteet imevät kaikkea mahdollista: lasinsiruja, pölyä, maalia jne, joten vähintään pese ne käytön jälkeen tai käytä vanhoja jotka voit hävittää. Kommandopipo on hyvä jo senkin takia ettet jätä hiuksia paikalle, etenkin pitkähiuksisten kannattaa olla tarkkana. 

Älä käsittele työkalujasi ikinä ilman hanskoja. Pyyhi ne kuitenkin ennen iskua, jos satut jättämään ne paikalle, ja iskun jälkeen, ettei niihin jää mitään jälkiä. Käytä putsaamiseen jotain tehokasta putsausainetta tai liuotinta (tärpätti, bensa). Pihdit, veitset yms. pitää käsitellä villalla tai hävittää jos niissä on tunnistettavia koloja tms. koska käytettäessä niistä jää tunnistettava jälki. 

Auton ja moottoripyörän jäljet ovat hieman kuin kengätkin, samoja jälkiä ei kannata jättää moneen paikkaan, joten vaihtele kulkuneuvoja, renkaiden vaihtoa voi myös kokeilla. Tosin jäljistä pystyy sanomaan minkä tyyppinen auto on kysymyksessä, joskus tarkasti merkinkin. 

Poliisin mukaan suora toiminta Suomessa etenee ulkomaisen (Englanti) mallin mukaan. Jos näin on, niin voinemme olettaa poliisin ottavan oppia jonkun verran ulkomaisilta virkaveljiltään. Ulkomailla poliisin tiedetään käyttäneen aktivistijahdissaan seuraavia keinoja (monen muun ohessa): vahtineet koteja useita kuukausia putkeen, kuunnellut puhelimia (Suomessa seurataan varmasti eläinaktivisteiksi tiedettyjen teletunnistimia, eli kuka soittaa kenellekin), asentaneet kuuntelulaitteita asuntoihin ja autoihin, asentaneet jäljityslaitteita autoihin, kuunnellut mikrofoneilla keskustelu ja julkisilla paikoilla, seuranneet ihmisiä sekä kaupungeissa että pitkilläkin matkoilla, availleet postia, tonkineet roskiksia ja kaatopaikkojakin jne... 

Harhaluuloja ei kannata elätellä, kun suora toiminta on aloitettu niin poliisin saa aivan varmasti peräänsä, ja moni myös joutuu henkilökohtaisesti tekemisiin niiden kanssa. Poliisilla on käytännöllisesti katsoen rajattomat resurssit ja niiden käyttämä tekniikka kehittyy jatkuvasti (DNA, erilaiset tietokoneohjelmat...), kuitenkaan he eivät ole missään mielessä täydellisiä, onneksemme poliisi on jäykkä hierarkkinen laitos, byrokraattinen organisaatio joka ei toimi niin tehokkaasti ja älykkäästi kuin olisi mahdollista. Omasta ja muiden turvallisuudesta on pidettävä huoli, mikä tarkoittaa tervettä varovaisuutta, järjenkäyttöä ja hyvää suunnittelua. Vainoharhaisuudella sekoittaa ainoastaan elämänsä, ei poliisi sentään ajatuksia pysty lukemaan, niitä ei ole joka nurkan takana väijymässä, eikä jokainen pihaan tuleva auto ole kyttäauto. Suomessakin on tehty paljon hyviä iskuja ilman että tekijät olisivat jääneet kiinni. 

Kolmanneksi on oltava valmis olemaan tekemisissä poliisin kanssa ja tiedettävä miten eri tilanteissa pitää käyttäytyä. Käytännössä on tietysti aktivisteille mahdotonta olla selvillä kaikista lakipykälistä jotka liittyy omiin oikeuksiin, kuulusteluihin, pidätykseen, vangitsemiseen, poliisin työhön jne, tätä vartenhan asianajajat on olemassa. Tästä aiheesta on kirjoitettu lehtinen nimeltä EN KOMMENTOI, vaikkakin suppea mutta on kyllä vähimmäisvaatimus mitä aktivistien pitäisi tietää (osata ulkoa). 

Ehkä on kuitenkin hyvä kerrata tässä muutama asia: 
 

Valmistautukaa henkisesti olemaan tekemisissä poliisin kanssa, putkaan ja kuulusteluihin. Poliisi yrittää aina kuulusteluissa hämmentää ja pehmentää ihmisiä, pysy vahvana, älä auta poliisia, vastaa ainoastaan "EI KOMMENTTIA”. 

Jos olet sattunut joutumaan syyttömänä kuulusteluihin tai pidätetyksi, niin muista että voit osoittaa solidaarisuutesi aktivisteille ja vaikeuttaa poliisia löytämään oikeat tekijät, kieltäydy yhteistyöstä! EI KOMMENTTIA! 

Entä ilmiantajat? Kaikki eivät ehkä kestä putkaa, painetta poliisin ja ehkä oman perheenkin taholta ja antavat ilmi itsensä, pahimmassa tapauksessa kaverinsakin. Tämä on tietysti erittäin ikävä asia, mutta suora toiminta perustuu luottamukseen tekijöiden välillä, ja on uskottava siihen mitä tekee, kaiken paineenkin keskellä. On erittäin naivia lähteä toimintaan kevyellä asenteella, kuvitellen ettei joudu tekemisiin poliisin kanssa, ja jälkeenpäin valitella katkeruuttaan ystäviään kohtaa jotka on jättänyt, ystäviä jotka on vasikoinut poliisille. 

Vaikka vihaammekin vasikointia tekona, niin emme usko kostoon. Ilmiantajat ei kuitenkaan ansaitse solidaarisuuttamme, voimme jättää ne vain omiin oloihinsa.