SUORA TOIMINTA

Suora toiminta on ollut, on, ja tulee varmasti olemaankin kompromissittoman, tinkimättömän ja äärimmäisen luonteensa vuoksi yksi toimivimmista ja menestyksekkäimniistä taktiikoista. Suoraa toimintaa on käytetty jokaisessa vallankumouksellisessa kamppailussa joka on nähnyt yhtään menestystä; ja on yhä käytössä niin ihmisten kuin ympäristönkin vapautustaisteluissa, esim. Zapatistat, Earth First! ja Earth Liberation Front. Eläinten vapauttamisessa se rikkoo rajoja joita laillisella toiminnalla on, pelastaa eläinten henkiä NYT ja menee suoraan asian ytimeen: ELÄINTEN RIISTOON!

Suomessakin on muutaman viime vuoden aikana noussut radikaaleja ihmisiä vastustamaan sortoa. Mutta -ja tätä ei voi liikaa painottaa - olemme nähneet vasta pienen osan potentiaalistamme käytössä, pystymme parempaankin ja todella saavuttamaankin jotain.. On tietysti valitettavaa hoitaa asioita suoran toiminnan keinoin, mutta maailma jossa elämme on aika ikävällä mallilla. Eikä kukaan tietenkään haluasi rikkoa lakia, yksinkertaisesti koska ajatus poliisista ja vankilasta ei kiehdo varmaan ketään. Mutta jos aiomme saavuttaa sitä mitä haluamme, niin silloin meidän on valmistauduttava tekemään niin.

SUORAN TOIMINNAN KEINOT JA TEHOKKUUS

1.

ELÄINTEN VAPAUTTAMINEN. Ulkomailla on tuhansia eläimiä pelastettu tehotiloilta, laboratoriosta ja muilta sortajilta, missä niiden elämä on ollut kidutusta ja missä ne olisi lopulta murhattu. Useat eläinten riistoyhtiöt ovat joutuneet lopettamaan toimintansakin vapautusiskujen takia. Suomessakin vapautustoiminta on alkanut näyttää potentiaaliaan, mutta kuinka moni pelastuisikaan, jos ottaisimme tämän asian vakavasti.

Mutta, totuuden nimissä on myönnettävä vapautusten hankaluus. Kuva mustapukuisesta aktivistista kantamassa beaglea on varsin sydäntälämmittävä, mutta ei siinä kaikki: Eläimille on löydettävä väliaikainen sijoituspaikka ja edelleen lopulliset kodit, mikä ei varmasti ole helppoa ja riskitöntä. Eläimet on käytettävä eläinlääkärin tarkastuksessa, niitä on hoidettava, ruokittava jne... Joten vapautuksissa on oltava mukana, tavalla tai toisella, useita ihmisiä, ja sitä suurempi riski mitä useampi on mukana Rahaa kuluu huomattavan paljon: kulkuvälineisiin, ruokaan, lääkäreihin.. Ja vapautuksesta jää selkeät todisteet: elävät eläimet! Ja eläimiä mitä pitäisi pelastaa on loputtoman paljon, tuhansia ja taas tuhansia, mutta kuitenkin jos pelastaa yhdenkin se on tuonut hyvän loppuelämän ainakin sille yhdelle yksilölle. Vaikeudethan ovat tietysti voittamista varten, mutta on helppo nähdä miksi sabotaasilla on selkeä paikkansa eläinten vapautusliikkeessä. Vaikka itse ei osallistuisi mihinkään laittomaan voi antaa tukensa suoralle toiminnalle, ja ennenkaikkea eläimille, ottamalla hoitoonsa tai etsimällä koteja vapautetuille eläimille!

2.

SABOTAASI. Taloudellisen vahingon aiheuttamien on ehkä meidän tehokkain taktiikkamme Vapautuksiin verrattuna iskut ovat nopeita, helppoja, ei vaadi rahaa niin paljon, pienelläkin porukalla saa paljon aikaan, jättää vähemmän todisteita ja iskee riistäjiä sinne mikä on niille tärkeintä: lompakkoon. Varsinen kun toimii hyvän ohjeen pohjalta: maksimaalista tuhoa - ei minimaalista vahinkoa! Ja keinot ovat monet ikkunoiden rikkominen, maalipommit turkisliikkeisin, iskulauseet, irtaimiston, kulkuneuvojen ja työkoneiden hajoittaminen, tuhopoltot jne.

Katsokaa Suomen tilannetta! Suomessakin on jo muutamassa vuodessa sabotaasilla aiheutettu useiden miljoonien markkojen menetykset eläinten riistäjille, useita turkisliikeitä on pakotettu konkurssiin, puhumatakaan niistä miljoonista joita eläinten hyväksikäyttäjät käyttävät nykyään turvajärjestelyihin! Eläinten asia on voimakkaasti julkisuudessa ja siitä puhutaan paljon.

3.

INFORMAATION SAAMINEN. Aktivisteille itselleen on aina hyvä kokemus päästä vierailemaan turkistarhoille, teurastamoille jne. Ja miten niihin muuten pääsisi kuin oma-aloitteisesti yön turvin. Ehkä myös pystyisimme tuomaan julkisuuteen ihmisten nähtäväksi (videot, valokuvat) oloja, joissa eläimet todella ovat. Ulkomailla tämä taktiikka on toiminut todella hyvin.

4.

MORAALI. Iskut ja niiden pelko laskevat vastapuolen moraalia. Näiden varjossa on väsyttävä tehdä työtään. Tätä puolta väheksytään liikaa, esim laitonta toimintaa puolustelevassa Muutoksen kevät -lehdessä oli artikkeli, jossa väitettiin, ettei sabotaasi tarkoituksena ole herättää pelkoa.

Onnistuneet iskut taas ovat hyvä moraalin kohottaja liikkeellemme. On huomattavasti helpompaa ja rohkaisevampaa lähteä töihin kun tietää että on muitakin aktiivisia ryhmiä. Toiminta on aina myös teon propagandaa: toiminta lisää toimintaa!

5.

TUNNE. Emme voi kiistää tunteen tärkeyttä elämässämme. Emme ole ainoastaan kylmällä järjellä ajattelevia olentoja (tällöin alentuisimme samaan kuin eläinten riistäjät, joilla ei ilmeisesti tapahdu tunnepuolella juuri mitään). Joten suosittelemme lämpimästi kokeilemaan ja kokemaan sitä vapauttavaa tunnetta kun kerrankin pääsee iskemään takaisin.

Tässä ehkä tärkeimmät syyt miksi koemme laittoman suoran toiminnan hyväksi keinoksi. Emme sano että se olisi paras ja ainoa taktiikka, koska emme halu sortua haukkumiseen ja irtisanoutumiseen muiden toiminnasta, vaan haluamme vapautusliikkeen oleva laaja-alainen myös toimintatavoiltaan ja käyttävä rinnakkain monia eri taktiikoita.

On paikallaan hieman miettiä erästä tärkeää taktista puolta: väkivallattomuutta. Mikä on suhtautumisemme väkivallan käyttöön? Useimmat varmaan tietää EVR:n säännön" toiminnan tulee olla väkivallatonta, ketään ihmistä..." jne. Tottakai väkivalta on tuomittavaa ja väkivallattomuus eläviä olentoja kohtaan on jo taktiikkana hyvä asia, olemme siitä samaa mieltä. Mutta on joitain tilanteita joissa väkivallan käyttö saattaa olla oikeutettua.

Kaikki varmaankin (ainakin toivottavasti) tuomitsevat ns. terroristien ja muiden pienten etujoukkojen harjoittaman väkivallan, mutta moniko meistä on valmis sanomaan Meksikon Zapatistoille että heidän toimintansa ei ole oikein ja että se on moraalisesti tuomittavaa? Missä on sitten ero? Mielestämme yksi ratkaisevista tekijöistä on enemmistön tuki. Zapatistoilla on paikallisen väestön tuki puolellaan (Zapatistat ON paikallinen väestö). Samoin saattaa olla joissain antifasistisissa tapauksissa, joissa natseja joudutaan häätämään yhteisöistä väkivaltaisinkin keinoin.

Tämä ei todellakaan ole puolustuspuhe väkivallalle, mutta ei riitä että yksiselitteisesti suljemme väkivallan pihalle. Aktivisteina ja vallankumouksellisina meidän on mietittävä mitä olemme valmiit tekemään ja miten paljon pistämään itseämme peliin saavuttaaksemme sen mihin uskomme. Hyvään strategiaan kuuluu realistisuus ja kyky soveltaa toiminta ympäröivän maailman mukaan. Ehkä Suomessakin tulee aika jolloin joudumme miettimään suhtautumistamme väkivaltaan uudemmankin kerran, tuskin kuitenkaan lähitulevaisuudessa. Tällä hetkellä väkivallattomuus on kuitenkin ehdottoman tärkeää.

edellinen sivu | seuraava sivu | paluu kansisivulle