VANKILA

On ehkä negatiivista kirjoittaa vankilasta, kuten poliisistakin, yritettäessä tuoda esille suoran toiminnan tarpeellisuutta, se on kuitenkin realiteetti jota ei voi emmekä haluakaan välttää. Kaikkien jotka lähtevät toimintaan pitää olla täysin tietoisia siitä mitä ovat tekemässä, ja mitä siitä voi seurata. Poliisi on tietysti suurin uhka aktivisteille, mutta kuitenkin vain osa kokonaisuutta. Poliisien jälkeen tulevat vielä oikeudenkäynnit, tuomio, mahdollisesti vankila ja loppuelämän päällä olevat korvausvaatimukset.

Yleisesti ottaen kuvio menee seuraavasti: 

Kun olet joutunut pidätetyksi, ja jos todisteita on riittävästi niin sinut voidaan kolmen vuorokauden pidätyksen jälkeen vangita tutkimuksien ajaksi, jolloin joudut olemaan vangittuna mahdollisesti pitkänkin ajan (useita viikkoja). Kun poliisit ovat saaneet tutkimuksensa valmiiksi, ja jos näyttöä on riittävästi syytteen nostamiseksi niin pääset todennäköisesti vapaalle odottamaan oikeudenkäyntiä, mihin saattaa mennä useampikin kuukausi. Asia käsitellään alioikeudessa (kihlakunnan- tai raastuvanoikeus), jossa syyttäjä esittää todisteensa sinua vastaan ja asianajajasi esittää puolustuksensa, jonka jälkeen tuomiosta päättävät (kokoonpano hieman eri kihlakunnassa ja raastuvassa) esittävät tuomionsa. Jos sinut todetaan syylliseksi niin saat joko ehdollista, mikä voidaan antaa enintään kahden vuoden tuomioissa, eli pääset vapaalle koeajan (1-3 vuotta) kanssa ja jos sen aikana jäät uudelleen kiinni niin joudut istumaan, tai ehdotonta eli joudut vankilaan. Ensikertalainen istuu tuomiosta puolet. Tuomiosta voit valittaa ja viedä jutun eteenpäin hovioikeuteen ja edelleen korkeimpaan oikeuteen. 

Suomessakin ennemmin tai myöhemmin ihmisiä joutuu vankilaan, eikä siinä ole mitään ihmeteltävää, niin tulee tapahtumaan se kuuluu tähän toimintaan ja siihen on oltava valmis. Jos jälleen katsomme Englannin mallia, jossa on käyty useita näytösoikeuksia ja jaettu ylipitkiä kymmenen vuoden, ja pidempiakin tuomioita, niin saamme Suomessakin varautua siihen että joistakin aktivisteista tehdään varoittavia esimerkkejä. Vaikka täällä oikeusjärjestelmä vielä kohtalaisesti pelaakin, vielä on jotain "oikeuttakin", kuitenkin ennemmin tai myöhemmin oikeusjärjestelmäänkin kohdistuu paine saada "ääriryhmien" toiminta kuriin. Tämän ei kuitenkaan  saa  antaa  pelottaa ja johtaa passiivisuuteen. No entä sitten kun joutuu linnaan? Henkilökohtaisesti tärkeintä  on  pysyä psyykkisesti ja fyysisesti hyvässä kunnossa. Kieltämättä toiminta kaipaa tekijöiltään tietynlaista kovuutta (asennetta) ja uskoa aatteeseensa, jotka on meidän ehkä vahvimmat aseet, ja näitä ominaisuuksia kaivataan myös selviytyäkseen linnastakin. No yleisesti ottaen, ulkomaiden kokemuksen mukaan, ihmiset jotka tekevät suoraa toimintaa ovat hyvin valmistautuneet vankilan varalle ja myös selviävät siitä hyvin, paremmin kuin ovat odottaneet. Kaikilla on omat keinonsa saada aika kulumaan: jotkut lukevat paljon, opiskelevat, toiset kuntoilevat, nostelee puntteja jne... 

Kontaktit ja solidaarisuuden osoitukset ulkopuolelta on luonnollisesti yksi henkireikä Peräänkuulutammekin laittomat aktivistit osoittamaan tukensa solidaarisuusiskuin, jatkamalla kesken jäänyttä työtä. Ainakin tämän pamfletin tekijät on varautunut viettämään aikaansa vankilassa joskus tulevaisuudessa, ja mikä olisi hienompaa kuin nähdä että työ jatkuu, ettei ole riskeerannut omaa vapauttansa turhaan! 

Laillisesti toimivien aktivistien yksi tapa tukea suoraa toimintaa olisi tukiryhmän perustaminen ja pyörittäminen. Tuki ryhmä avustaa vankeja mahdollisuuksiensa mukaan taloudellisesti ja materiaalisesti (kirjoja, levyjä, käyttötavaraa), auttaa järjestämään tapaamisia, jakaa infoa vangeista esim. tukikirjeitä varten. Tukiryhmä on myös osoituksena mahdollisille tuleville vangeille, eli niille jotka tekevät tai harkitsevat toimintaa ryhtymistä, etteivät he tule jäämään yksin kiinnijäädessään. 

Solidaarisuus ja toistemme tukeminen on välttämätöntä liikkeellemme, se on yksi meidän voimista. Kuka viihtyy liikkeessä tai haluaa tehdä yhtään mitään 1 liikkeessä jossa suurin osa aikaa kuluu muiden arvosteluun, "kritiikkiin", paskanjauhamiseen ja ainoa palkka toimimisesta on että heitetään niskaan vielä enemmän paskaa, ja vielä omalta puolelta. No aivan näin pahaa vastustajan pussiin pelaamista ei sentään ole, mutta kuitenkin jokaisen pitäisi miettiä omalta kohdaltaan kuuluuko liikkeen rakentajiin vai hajoittamaan, joita kuitenkin on olemassa. 

Toimintaa aloittaessa on otettava korvausvaatimuksetkin huomioon. Sillä tuomiolla (ehdollinen tai ehdoton) ei vielä makseta aiheutettua vahinkoa, se on rangaistus siitä mitä on tehnyt ja korvausvaatimukset on yhäjäljellä tuomion jälkeenkin. Mutta kuka haluaisi maksaa takaisin riistäjille aiheuttamansa vahingon, tai pystyisikään jos vaatimukset on sadoissa tuhansissa, ehkä miljoonissa? Asiassa huonona puolena vain on korvausten pakkolunastus, jos tienaa riittävästi. Kaikki mikä menee yli riittävän toimeentulon, noin kolme tonnia, otetaan suoraan korvauksien maksuun. Joten valitessaan suoran toiminnan valitsee myös suuntaa elämälleen, porvarillinen elämäntapa tuskin kuluu aktivistin elämään.